Viime viikko oli kisaviikko.
Ensin torstaina 11.7.2013 oli Forssan ratakymppi.
Saavuimme hyvissä ajoin Forssaan, kävin ilmoittautumassa, söin ja lähdin verkalle.
Verkkana reilut viisi kilsaa ympäri ämpäri Forssaa.
Vaihdoin vielä shortsit ennen kisaa Niken shortseista Asicsin vastaaviin ja sitten olikin jo lähdettävä kisaan. Meno tuntui aluksi hitaalta ja jarruttelin vauhteja. Juoksin viiden tyypin letkassa ja neljä ekaa kilsaa meni pikkasen päälle 15:30:n Eli ihan tavoitevauhdissa oltiin. Jota kuinkin sen jälkeen pohkeet sanoivat työsopparinsa irti ja loppu oli taistelua vauhdin hidastumista vastaan. Loppuaikana sitten 43:44 min.
Eli lähes kolme ja puoli minuuttia jäin epäviralllisesta enkastani, joka on juostu useita nousuja sisältävällä reitillä. Olosuhtee olivat loistavat, lämpöä noin +20-21, mutta pohkeet eivät vain kestäneet ratajuoksua neljää kilsaa pitempään.
Sitten olikin suunnattava katse jo lauantaiselle Hämeenlinnan puolimaratonille joka siis juostiin 13.7.2013.
Hämeenlinnaan saavuimme noin tunti ennen kisaa.
Sitten vain kiireesti hakemaan juoksunumero ja chippi ja vaatteiden vaihto. Alkuverkaksi jäi vain muutaman sadan metrin lyhkäinen verkka + kevyt venyttely.
Kuuma oli, lämpöä noin +26 varjossakin.
Sitten matkaan.
Ekat kilsat oli tarkoitus juosta noin 4:00 ja sitten hidastaa tuonne 4:10-4:15 väliin jos vauhti tuntuu liian kovalta. Eka kilsa menikin 3:55 ja sen lopulla aukesivat kengännauhat. 20 kilsaa vielä jäljellä, joten ne oli pakko solmia kiinni ja juoksin tien sivuun niitä solmimaan toisen kilsan alussa. Laitoin ne kaksoissolmuun ja palasin lopulta takaisin, aikaa siinä tuhriintui puoli minsaa. Toinen kilsa silti 4:17 min.
Mutta sen jälkeen kuumuus tuntui vievän kaikki voimat. Join vettä ja yritin pitää vauhtia yllä, mutta ei siitä mitään tullut. Neljän kilsan kohdalla teki jo mieli keskeyttää. Hidastin edelleen vauhtia ja päätin vain yrittää päästä maaliin asti. Keskeyttää en halunnut, paitsi jos loukkaantuminen uhkaisi jos jatkaisi.
Nyt oli kyse siis vain tahdonvoimasta ja periksiantamattomuudesta, keli kun ei sopinut minulle yhtään. Eka kymppi juuri alle 50 min. ja sen jälkeen sainkin yllättäen jostain extravoimia ja juoksin kilsan 11 aikaan 4:11 min. Sen jälkeen seurasi taas hyytyminen ja alkoi taistelu lopullista ratkeamista vastaan helteessä.
*Tavoitteeni tuossa vaiheessa oli juosta mahdollisimman pitkään edes jota kuinkin kohtuullista vauhtia, hyytymättä 6:00 min/km tasolle. Laskeskelin siinä vaiheessa että mitä pidemmälle pääsen ilman että vauhti sille tasolle tippuu, niin tietysti sitä parempi loppuaika tulee. Olin juonut jokaisella juottopisteellä ekaa lukuunottamatta ja käyttänyt myös sieniä vilvoittautumiseen. Keli oli siis minulle äärimmäisen rankka ja epäsopiva. Kilsat menivät 5:00-5:29 min. väliin. Jossain 17-19 kilsan paikkeilla juoksin hetken erään valkopaitaisen kaverin kanssa. Sitten pysähdyin juomaan ja kaveri pääsi karkuun. Kiihdytin juomapaikalta juoksijoiden perään ja katselin mittariani, 1:45:n alitus olisi vielä juuri ja juuri mahdollista.
Lopulta tuli kyltti maali 800m ja kiihdytin vauhtiin. Ohitin tyyppejä ja tulin äkkiä loppusuoralle. Katsoin isoa kelloa maalisuoran päässä ja se näytti jo 1:44:4x. Kiihdytin lisää ja pääsin nipin napin alle 1:45, loppuaikani oli 1:44:55 t.
Kun jälkeenpäin katselin vauhtejani mittarista (johon en 100% luota, mutta joka on hyvä harjoitusväline), niin tuon lopun olin tullut väsyneillä jaloilla 3:08 min/km vauhtia. Kun joskus saisi koko puolimaratonin juostua tuota vauhtia, niin voisi olla enemmän kuin tyytyväinen.
Nyt jäin enkastani lähes viisitoista minuuttia.
Kyseessä oli kuitenkin vuoden eka puolimaraton ja oli odetettavissakin että huippukunto ei vielä löydy siihen.
800 m loppukiriin sen sijaan olin todella tyytyväinen ja tuntemus olikin sen että kaikkea en tuossa helteessä itsestäni irti saanut.
.