Eilen illalla ei kamalan kylmältä tuntunut kun lenkille lähdin, vaikka -14 oli kylmä ja pöperölumi hidasti menoa ja lönköttelinkin 15,6 km lenkin @ 4:50 min/km.
Mutta sää tosiaan oli kuitenkin ihan kiva talvisääksi, juoksu tuntui hyvältä, eikä ketuttanut talvikaan yhtään, kuten vielä jokin aika sitten.

Paluumatkalla kohtasin pienen eläinystävän.
Olin tasaisella ja alamäkeen juuri tulossa kun näin pikkuisen mustan otuksen tulevan tien oikeaa reunaa lumivallin vierestä. Lähemmäksi toisiamme päästyämme se osoittautui pikkuiseksi mustaksi peltohiireksi.
Se oli hellyttävän söpö pikkuinen eläinystävä joka pikkuruisilla jaloillaan taapersi eteenpäin etsien ruokaa talvipakkasessa, harmittelin vain että minulla ei ollut mitään ruokaa mitä antaa sille ja myös se että olin jättänyt puhelimeni kotiin enkä täten saanut siitä kuvaakaan.
Olen hyvin eläinrakas ihminen.
Ja tuo kohtaaminen piristi muutenkin hyvää lenkkiä ja sai minut hyvälle tuulelle.

Toisinaan elämällä ja kohtalolla on hauska tapa piristää meitä ihmisiä.